Kielitesti läpi! :)

Tänään saatiin kielitestien tulokset ja saimme riittävän hyvät tulokset työlupaa varten. Nyt on helpottunut olo. Seuraavaksi jännitämme, että saanko minä sairaanhoitajanlisenssin Papualle. Ensi viikolla saamme viralliset tulokset kielikokeesta paperisena ja sen jälkeen prosessi Papualla voi mennä eteenpäin.


Kaisa

Kielitesti

Kakussa ja muffinseissa oli
Ryhmä Hau- hahmoja,
joka on lasten suosikkiohjelma. :)

Viime viikoloppuna otimme varaslähdön kesään ja juhlimme hieman etukäteen Leevin 5v. synttäreitä. Viime lauantaina meidät hyväksyttiin myös Wycliffen jäseniksi. Samana päivänä kokoontui myös Kansanlähetyksen liittohallitus, joka teki virallisen päätöksen lähettää meidät Papua-Uuteen-Guineaan.

Ensi lauantaina meillä on edessä englannin kielitestit. Papua-Uuden-Guinean valtio vaatii tiettyä englannin tasoa työlupiin ja siksi olemme menossa kansainvälisiin kokeisiin Helsinkiin. Tulevia kielikokeita saa muistaa rukouksin. Jos saamme riittävän hyvät tulokset kielikokeista, niin sen jälkeen asiamme voi edetä Papualla.


Kaisa

Byrokratian pyörteissä

Viimeisen kuukauden olemme edelleen täyttäneet erilaisia papereita ja hakeneet niihin leimoja. Sen lisäksi varsinaisiin työlupahakemuksiin Papua-Uuden-Guinean valtio vaatii meiltä sormenjäljet. Joten viime viikolla suuntasimme Riihimäen poliisiasemalle ja haimme sormenjäljet papereihin. Sormenjälkien saaminen kävi yllättävän helposti. Kuitenkin lähtiessämme poliisiasemalta
huomasimme, että olimme laittaneet sormenjäljet toistemme papereihin. Lähdimme sitten takaisin Ryttylään tulostamaan uusia papereita ja palasimme vielä uudestaan sormenjälkiä hakemaan. Nyt on sormenjäljet papereissa ja ne odottavat vielä hyllyllä eteenpäin lähettämistä.

Tällä hetkellä meidän työlupaprosessi ei etene PUGissa. Meillä on 30.5. englannin kielitestit Helsingissä ja tarvitsemme niiden tulokset ennenkuin asiat voivat mennä eteenpäin. PUGin valtio vaatii tiettyä englannin kielen tasoa työlupaan. Olemme saaneet kaikki muut paperit, kielitestejä lukuunottamatta kasaan, joten siltä osin prosessi on odotusta vaille valmis. Kielitestin tulosten tultua minulle haetaan ensiksi sairaanhoitajan lisenssiä, jonka saaminen voi kestää useamman kuukauden. Sen jälkeen voimme hakea työlupaa, jonka saaminen pitäisi olla nopeampaa. Tavoitteemme olisi olla Papua-Uudessa-Guineassa syyskuun alussa. Rukoillaan, että kaikki paperiasiat menisivät nopeasti eteenpäin!

Viime viikolla saimme vierailla kahdessa Hämeen kansanlähetyksen tilaisuudessa ja Leppävirran seurakunnassa. Oli mukavaa ja rohkaisevaa nähdä teitä lähettäjiä. Samalla innostuimme itsekin taas Papualle lähdöstä, koska usein konreettinen lähtö unohtuu kaikkien papereiden täyttämisessä ja arjen kiireissä. Olemme todella innoissamme Papualle lähdöstä ja siellä tehtävästä työstä!

Iltalukemisiksi tulostimme viidakkoleirin käsikirjan. Meillä on PUGissa parin kuukauden orientaatioleiri, jonka aikana tutustumme paikalliseen kulttuuriin ja opiskelemme paikallista kieltä. Olimme ilmoittautuneet syyskuun leirille, mutta näyttää siltä ettemme ehdi siihen, joten siirsimme ilmoittautumisen tammikuussa alkavalle leirille. Voimme silti muuttaa jo syksyllä Ukarumpaan ja käydä sitten hieman myöhemmin viidakkoleirin.

Aurinkoisia kevätpäiviä teille jokaiselle! :)

Kaisa

Johdatuksen makua

"Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan." Ps. 48:14

Jumalan johdatukseen luottaminen kannattaa aina. Kun ensisijaiset suunnitelmamme tuntuvat polkevan paikallaan, olemme saaneet kokea, että meitä on kuljetettu varasuunnitelmien kautta kohti oikeaa päämäärää.

Alun perin lähtöämme suunniteltiin elokuulle 2014. Viivästystä työlupaprosessissa tuli siis puolisen vuotta. Puolivuotta ei lopulta ole pitkä aika, mutta kaikki tiedämme miten odottavan aika on pitkä. Nyt kun pitkän odotuksen jälkeen Etiopia on vaihtunut Papua-Uuteen-Guineaan, olemme huomanneet, että odottamisella on ollut tarkoituksensa. Tarkoitus on ollut varmasti joka vaiheella, mutta kerron jotain niistä, mitkä selkeästi olemme kokeneet johdatukseksi.

Ensinnäkin, kun lapsemme ovat pieniä, vuoden viivästys lähtöön vaikuttaa paljon. Vaikka olimmekin valmiita lähtemään, tuntuu nyt että viive tekee lähdöstä huomattavasti helpompaa. Lenni ei laita enää suuhunsa kaikkea minkä kiinni saa. Myös lasten koulutus vaikuttaisi olevan huomattavasti helpompi järjestää Papua-Uudessa-Guineassa.

Toiseksi, meidän englannin kielikouluajalle tuli paljon suurempi merkitys. Etiopiassa englannin kieltä olisi kyllä jonkin verran tarvittu, mutta ei lähellekään niin paljon kuin Papualla, jossa työkielemme on englanti ja paikallistenkin kanssa pärjää englannista johdetulla Tok Pisinin kielellä.

Kolmanneksi, työtehtävämme ovat juuri sitä mitä olemme molemmat opiskelleet. Työtehtävämme Etiopiassakin olisivat olleet varmasti tärkeitä, mielenkiintoisia ja vaativia, mutta emme voi olla ajattelematta, että asiassa olisi johdatusta. Emme ole opiskelleet turhaan juuri näitä asioita.

Neljänneksi, odotellessamme olen työskennellyt Kansanlähetyksen toimistolla IT-hommissa. Ei liene sattumaa, että noin kuukausi ennen kuin aloitin työt, kuulin että Kansanlähetyksen useita internetnetsivuja oltiin uudistamassa. Sain olla uudistamassa järjestömme monia, eri tarkoituksiin suunniteltuja sivustoja.

Vaikka olemme "vain odottaneet" työlupaa Etiopiaan, niin olemme tietämättämme valmistautuneet toiseen suuntaan. Ja valmistautuessamme saaneet jopa vähän puuhasteltavaakin. Jumala osaa varmasti antaa sitä mitä tarvitsemme. Ollessamme haastatteluissa ennen lähetyskurssille valintaa, Kaisa muistaa maininneensa kaksi asiaa,
joissa hänellä on puutteita ja joissa olisi kehitettävää. Toinen niistä oli kärsivällisyys ja toinen englannin kielen taito. Nyt niitä on saanut sitten kehittää.

Mitään varmaa ei suunnitelmissamme vieläkään ole, mutta olemme kuitenkin erittäin luottavaisia tulevaisuuden suhteen.

-Jukka

Leimoja, papereita, skypehaastatteluja

Viime viikon tiistaina ajelin Hämeenlinnan maistraattiin ja tarkoitus oli hakea leimat englanniksi käännettyihin todistuksiin. Luulin osaavani toimia ja hakea oikeaa leimaa, koska olin käynyt monta kertaa maistraatissa Etiopian prosessin aikana. Jo heti alkuun tuli selväksi, ettei leiman saaminen ollutkaan niin helppoa. En enää ollut varma mitä leimaa minun pitikään hakea, koska virkailija väitti, ettei heillä ole leimaa, jonka voisivat paperiin antaa. Lopulta yritin saada mitä tahansa leimaa, että voisimme lähettää todistukset eteenpäin. Yritin myös kertoa millaiset leimat meillä oli Etiopian papereissa. Virkailija kuitenkin väitti, ettei heillä ole sellaista leimaa, vaikka olin  kyseisen leiman pari kuukautta sitten sieltä saanut. Soitin jo Wyciffen toimistolle, mutta sielläkään ei tiedetty mitä pitäisi tehdä. Lopulta annoin periksi ja tulin kotiin ilman leimoja. Laitoimme sitten Vuormille postia ja kyselimme millaisia leimoja heiltä tarvittiin kaksi vuotta sitten. Vastautksen saatuani kävin uudestaan maistraatissa ja Hyvinkään  maistraatissa laittoivat leiman ilman ylimääräisiä kyselyjä ;) Kyllä tuntuu monimutkaiselta välillä tämä homma.

Meillä on Jukan kanssa molemmilla Papualle skypehaastattelut. Jukalla se oli jo eilen ja mulla haastattelu on huomenna. Jännittää kyllä aika paljon, koska se on englanniksi. Saa muistaa. Näiden lisäksi päivät kuluvat kaikkia Wycliffen papereita täyttäessä ja sen lisäksi Jukka on tietysti päivät töissä ja minä lasten kanssa kotona.

Tällaista tällä kertaa :)

Kaisa

Suuntana Papua-Uusi-Guinea

Pian Etiopiasta tulleen tiedon jälkeen meidän oli aika päättää uusi kohdemaa. Onneksi olimme tehneet paljon taustatyötä etukäteen ja kartoittaneet eri vaihtoehtoja. Lopulta ykkös vaihtoehdoksi jäi Papua-Uusi-Guinea (PUG). Innostuimme siellä tehtävästä työstä ja meille tarjotuista työtehtävistä. Kansanlähetys on tehnyt Papualla jo pitkään työtä ja tälläkin hetkellä siellä työskentelevät Maria ja Mikko Vuorma. Heidän blogistaan voit käydä vilkaisemassa jo esimakua tulevasta http://vuormat.blogspot.fi/

Olemme menossa Papualle Wycliffe raamatunkääntäjien työyhteyteen. Wycliffe tekee raamatunkäännös- sekä kirjoitus- ja lukutaitotyötä eri puolilla maailmaa. Tällä hetkellä haemme Wycliffen jäsenyyttä ja siihen meillä on paljon erilaisia papereita täytettäväksi, osa suomeksi ja osa englanniksi. Onneksi Liisa, joka oli meillä syksyllä Englannissa lastenhoitajana, on ollut lastenhoito apuna ja minäkin olen voinut keskittyä paperihommien tekemiseen. Vaikka lähdemme Wycliffen työyhteyteen, niin olemme edelleen myös Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöitä.

Papua-Uusi-Guinea sijaitsee Australian pohjoispuolella ja on siis kaukana Suomesta.Tarkoituksemme olisi työskennellä Ukarumpa nimisessä kylässä, missä Jukalle ja minulle olisi oman alan töitä, joilla voimme olla raamatunkäännöstyössä mukana. Nyt olemme aloittaneet Papuaa varten työlupaprosessin, joka onkin jo tuttua Etiopian prosessista. Saimme tänään koulutodistukset kääntäjältä, joka käänsi ne englanniksi ja huomenna suuntaamme maistraattiin hakemaan leimoja. Työluvan saaminen PUGiin kestää noin 3-4 kuukautta, joten heinä-elokuun vaihteeseen olemme suunnitelleet lähtöä. Näiden lisäksi meillä on ainakin englannin testit Helsingissä kevään aikana.

Tästä se sitten lähtee... :)

Kaisa

Uusi suunta

Eilen saimme lopulta Etiopiasta vastauksen ja se oli kielteinen, joten emme pääse sinne. Kovasti toivoimme pääsevämme Etiopiaan, mutta nyt olemme uusien suunnitelmien edessä. Oli helpottavaa saada jonkinlainen ratkaisu asiaan ja nyt voimme taas suunnitella elämää hieman pidemmälle. Kirjoittelemme lähiaikoina lisää tulevaisuuden suunnitelmista, kunhan saamme niistä hieman lisää selvyyttä.

Kiitos, että olette muistaneet meitä! Pyydämme edelleen, että rukoilette viisautta uusiin suunnitelmiin.

Kaisa

Ei mitään uutta

Meillä ei ole edelleenkään mitään uutta kerrottavaa Etiopian tilanteesta. Nyt paperimme ovat olleet valtion toimistossa jo kaksi viikkoa, missä yleensä asiat hoidetaan melko nopeasti. Meidän kohdalla tuntuu jokainen vaihe vievän tuskaisen pitkään. Nyt alamme vähitellen olla siinä pisteessä, ettemme jaksa enää odottaa. Olemme eläneet jo muutaman kuukauden kokoajan lähtövalmiina Etiopiaan. Joten taitaa olla pian aika pistää piste Etiopian odottelulle ja suunnata katseet muille maille.

Olemme rukoilleet ja pohtineet paljon eri vaihtoehtoja. Olemme miettineet eri työtehtäviä eri maissa ja pohtineet millaista lasten elämä olisi missäkin maassa. Viime viikolla kävimme mielenkiintoisen palaverin Wycliffen, raamatunkääntäjien, toimistolla. Heillä olisi meille molemmille töitä raamatunkäännöstyön tukitehtävissä Papua-Uudessa Gineassa. Papualla on kansainvälinen raamatunkääntäjien keskus, Ukarumpa nimisessä kaupungissa, missä voisimme tehdä työtä.

Rukoillaan edelleen, että Jumalan tahto voisi tapahtua ja voisimme saada selkeyttä tulevaisuuden suunnitelmiin!

 Kaisa

Jännitystä ilmassa

Kuukausi sitten lunta oli reilusti, nyt enää
haaveilemme talvikeleistä...

Tänään saimme Etiopiasta postia, että paperit ovat nyt Etiopian valtion Charityn toimistossa. Yleensä he ovat käsitelleet asiat nopeasti ja ratkaisu työlupa odotukseemme voi olla lähellä. Asia voi ratketa jo ensi viikolla.

Jukka kirjoitti viime tekstissä, että olemme tehneet myös varasuunnitelmia jos Etiopia ei toteudukaan. Ensi viikolla olemme menossa Tampereelle Wycliffen  toimistoon kekustelemaan työmahdollisuuksista raamatunkäännöstyön tukitehtävissä.



Kaisa

Hiljaiseloa

Viimeviikot blogissa ovat olleet hiljaisia. Olemme edelleen odotelleet työlupia. Etiopian yhteistyökirkko tuntuu toimivan asian suhteen tuskaisen hitaasti, vaikka työntekijämme Etiopiassa käyvät heitä muistuttamassa ja hoputtamassa. Tulee vain mieleen, että odottaako kirkkokin siellä hieman käsirahaa asioiden nopeuttamiseksi. Toivottavasti ei.

Samalla kun olemme odotelleet, olemme jo miettineet ja keskustelleet muista mahdollisista vaihtoehdoista, mikäli Etiopiaan ei portti avaudu. Päällimmäisenä meillä on mielessä kaksi mahdollista vaihtoehtoa lähetyskentäksi. Ensimmäinen on SAT-7 ja ihmiskaupan vastainen työ Kyproksella ja toinen on Raamatunkäännöstyön tukitehtävät jossain päin maailmaa. Näitä vaihtoehtoja on mietitty vasta alustavasti, eikä tarkoista työtehtävistä ole vielä tietoa.

Työkentän ja työtehtävien vaihtuessa joudumme miettimään, mikä olisi sellainen työtehtävä missä haluamme olla mukana. Näiden uusienkin vaihtoehtojen työt ovat erittäin tärkeitä, eikä meillä sen suhteen ole mitään ongelmaa. Oleellista on, että tuleva työmme on todella hyödyksi sille työlle mihin lopulta päädymme.

Mahdollisten työtehtävien selvittäminen tuntuu jälleen kerran työläältä tehtävältä. Täytyy täyttää pitkiä lomakkeita ja matkustaa keskustelemaan mahdollisuuksista. Mutta eihän sitä lopulta tiedä, vaikka päätyisimme Etiopiaan sen jälkeen kun olemme jo tehneet paljon taustatyötä muiden vaihtoehtojen kanssa. Tarvitsemme tämän asian kanssa entistä enemmän rukousta ja Jumalan johdatusta.

-Jukka

Lisää paperia

Edellisessä blogitekstissä kerroin, että minulta on pyydetty taas lisää papereita. Tällä kertaa minulta pyydettiin englanninkielistä terveystodistusta. Toimitimme jo vuosi sitten yhden todistuksen, mutta se oli jo vanhentunut ja siitä puuttuivat leimat. Viime maanantaina sain lääkäriltä todistuksen ja kävimme samalla reissulla myös hakemassa maistraatista ja ulkoministeriöstä leimat  papereihin. Lähetimme ne sen jälkeen vielä Tukholmaan suurlähetystöön, josta ne jatkavat taas Etiopiaan.

Minulta pyydetyt paperit ovat etiopialaista sairaanhoitajan lisenssiä varten, joka tarvitaan saadakseni työluvan. Nyt toivottavasti kaikki tarvittavat paperit on lähetetty. Seuraavaksi Etiopian valtio päättää sairaanhoitajan lisenssistä ja lopullisesta työluvasta, asiaan pitäisi tulla ratkaisu lähiviikkoina.

Työlupaprosessin aikana olemme saaneet ensimmäisen kosketuksen afrikkalaiseen kulttuuriin :)

Kaisa

Papereita ja leimoja

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille blogimme lukijoille!

Palasimme Suomeen vajaa kuukausi sitten ja joulun vietimme minun ja Jukan perheiden luona. Oli mukavaa tavata sukulaisia ja ystäviä pitkästä aikaa! Loppiaisena ajelimme Ryttylään odottelemaan Etiopiaan lähdön selviämistä. Saimme myös väliaikaisen asunnon Kansanlähetysopistolta, josta olemme erityisen kiitollisia!

Jouluaattona saimme Etiopiasta viestin, että meille on tullut työkutsu Mekane Yesus kirkolta. Kutsu saapui virallisesti pari viikkoa sitten, mutta samalla minulle tuli myös lisää vaatimuksia. Minulta vaaditaan viiden vuoden työkokemusta sairaanhoitajana ja niistä englanniksi käännetyt todistkset, muutamilla virallisilla leimoilla varustettuna. Minulla on työkokemusta vain lähihoitajana, mutta ei viittä vuotta. Päätimme kuitenkin vielä yrittää ja käännätimme työtodistukset englanniksi virallisella kääntäjällä. Maanantaina sain todistukset kääntäjältä ja vein paperit Hämeenlinnan maistraattiin tarvittavia leimoja varten. Tiistaina ajelin Helsinkiin ja kiikutin paperit ulkoministeriön toimistoon toisia leimoja varten. Sen jälkeen ne lähetettiin vielä Tukholman suurlähetystöön, josta paperit matkaavat Etiopiaan. 

Tänään saimme jälleen Etiopiasta viestin, että minulta vaaditaan taas lisää papereita ja samoilla leimoilla varustettuna. Etiopiaan pääsy alkaa vähitellen näyttämään aika mahdottomalta, jos ihmettä ei tapahdu. Olemmekin miettineet, jos alkaisimme suuntaamaan ajatuksia johonkin toiseen maahan. Pyydämme, että rukoilet meille viisautta tulevien päivien palavereihin sekä pohdintoihin ja päätöksiin.

Paperimme ovat nähneet maailmaa, jospa vielä itsekin jossain vaiheessa pääsisi matkaan :)

Kaisa

Hyvää joulua!

Haluamme toivottaa kaikille lähettäjille rauhallista ja siunattua Jeesuksen syntymäjuhlaa. Kiitos kaikille lähettäjille, lähettäville seurakunnille ja kansanlähetyspiireille mukana kulkemisesta kuluneen vuoden aikana. Kiitos kaikista rukouksista, jotka ovat kantaneet meitä. Suuret kiitokset myös kaikista muistamisista joilla olette ilahduttaneet perhettämme. Iloitsemme teistä kaikista!

"Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan. Hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." Jesaja 9:6

Jouluterveisin,
Jukka, Kaisa, Leevi, Helmi ja Lenni

Suomessa

Pääsimme lopulta kaikki Suomeen ja matkat sujuivat hyvin. Lennikin on jo paremmassa kunnossa, vaikka vielä on hieman flunssainen. Nyt nautimme lumisesta ja talvisesta Suomesta.

Tässä vielä yksi loistava joululaulu kuunneltavaksi.

Hyvästi Bournemouth ja Christchurch!

Kotipihalla Bournemouthissa.

Viime perjantaina vietimme kielikoulun joulujuhlaa ja samana iltana pakkasimme kotimme kasaan. Tunnelmat oli haikeat, kun jätimme yhden kodin taas taakse ja hyvästelimme uudet ystävät. Meillä on ikimuistoiset kolme kuukautta takana Englannissa!

Lauantaina matkustimme bussilla Pohjois-Englantiin tapaamaan minun siskoa. Tarkoituksemme oli matkustaa huomenna Suomeen, mutta Lenni sairastui viikonloppuna niin pahasti, ettei ole viisasta lentää vielä huomenna.  Lennillä on flunssa, korvatulehdus ja hengen ahdistusta. Kävimme eilen lääkärissä ja saimme hyvät lääkkeet ja olo on kohentunut huomattavasti. Paikallinen lääkäripäivystys toimi loistavasti, saimme ajan nopeasti ja muutenkin palvelu oli hyvää!

Minä jäin Lennin kanssa tänne vielä toipumaan, mutta Jukka matkusti Leevin ja Helmin kanssa Lontooseen ja he lentävät huomenna suunnitellusti Suomeen. Loistavasti Jukka oli selvinnyt junamatkoista kolmen ison matkalaukun, kahden lapsen ja rattaiden kanssa perille. Jo pelkkä ajatus lasten (ja laukkujen) kanssa ruuhkaisessa junassa ja juna-asemilla saa hien pintaan.. ;) Minun ja Lennin on tarkoitus matkustaa perjantaina Suomeen, jos vointi sallii.

Etiopiasta ei ole mitään uutta kerrottavaa... Rukoilkaa edelleen tulevaisuutemme ja työkuvioiden selkiytymisen puolesta. Rukoilkaa myös, että Lenni parantuisi  ja etten minä sairastuisi.

Siunattua joulun odotusta blogimme lukijoille!

Kaisa

Soutamista ja huopaamista

Täällä Englannissa vietellään kahta viimeistä viikkoa. Ilma on pikkuhiljaa viilentynyt täälläkin jo lähelle nollaa. Samalla kun Englannin "komennus" on päättymässä, niin epävarmuus tulevasta alkaa taas olla mielessä.

Jokin aika sitten aloimme kyselemään Ryttylän suunnalta mahdollisia vaihtoehtoja, jos Etiopian työlupakuviot eivät selviä. Päädyimme miettimään väliaikaista lähetystyötä toisella kentällä. Hetki sen jälkeen saimmekin sitten viestin, että kurssikaverimme Anna on saamassa työluvan ja pääsi lopulta lähtemään Etiopiaan tänään. Samalla kuulimme toiveita, että työlupia saadaan mahdollisesti eteenpäin myös meidän osalta. Teimme siis kurssinmuutosta toiselle kentälle ja sitten käänsimme kelkkamme jälleen Etiopian suuntaan.

Etiopiassa oli kokous kirkon keskustoimistolla, jossa he päättivät meidän kutsumisesta. Siellä todettiin, että yksi meille hankittu puoltokirje ei täyttänyt kirkon vaatimuksia, vaikka sen kirjoittaja oli saman kirkon synodi Jimmassa. Lisäksi Jimman synodilta vaaditaan toisenkin lomakkeen täyttämistä, josta työtoverimme Etiopiassa eivät olleet edes kuulleet.

Emme tiedä kauanko tämä taas viivästyttää meidän asioita mutta se sai aikaan sen, että joudumme sittenkin suunnitelemaan jotain muuta kuin Etiopiaan lähtöä tammikuulle. Mutta Jumala yksin tietää mihin lopulta päädymme. Uskomme, että meitä johdatetaan kun kuljemme rukoillen.

-Jukka

Joulukalenteri

Näin marraskuun viimeisenä iltana ja ensimmäisenä adventtina on mukava laittaa linkki Suuressa Mukana joulukalenteriin. Olen saanut olla pieneltä osaltani mukana toteuttamassa tätä hienoa joulukalenteria. Viime keväänä olin töissä Kansanlähetyksen toimistolla ja sain tehdä mm. suuressamukana.fi ja nyt siellä saa aukoa joka aamu jouluun asti kalenterin luukkuja.

Linkki kalenteriin: suuressamukana.fi/joulukalenteri

Ja muistakaahan osallistua luukuissa oleviin arvontoihin :)

-Jukka

Ystävämme Liisa ja Kaisa

Hei Sadeharjujen lähettäjät! 

Helmi ja Kaisa

Tällä kertaa teitä tervehtivät lastenhoitajat Kaisa ja Liisa! Meistä on kuulemma kyselty ja siksi lupasimme kirjoittaa jotain itsestämme ja työstämme täällä Englannissa. Tutustuimme Sadeharjun perheeseen kaksi vuotta sitten Ryttylässä opiskellessamme siellä Kansanlähetysopiston raamattulinjalla. Leevin kanssa leikimme usein ruokalassa ja pihalla ja kävelemään opetteleva Helmi oli ilonamme raamattuluennoilla. Viime keväänä teimme tahoillamme päätöksen lähteä Sadeharjujen avuksi Etiopiaan. Työlupa-asioiden myötä kohteeksi tulikin sitten Etelä-Englanti, mikä sekin sopi meille ihan mainiosti.

Kaisan terveiset: 
Olen Kaisa Loikala, 24, ja ammatiltani olen farmaseutti. Valmistumisen jälkeen olen kuitenkin viettänyt muutaman välivuoden. Ensin opiskelin vuoden verran Kansanlähetysopiston raamattulinjalla Ryttylässä, missä tutustuin Sadeharjuihin sekä Liisaan, ja sen jälkeen työskentelin vajaan vuoden Bulgariassa hoitaen toisen lähettiperheen lapsia. Alun alkujaan lähtöni Sadeharjujen mukaan  oli vitsi kaveriporukan kesken, mutta viime kevään aikana vitsistä alkoi pikkuhiljaa tulla totta ja täällä sitä nyt ollaan. Olehan siis varovainen mitä vitsailet, Jumalalla tosiaan on huumorintajua! ;) Nyt iloitsen siitä, että saan olla jakamassa tätä elämän vaihetta Sadeharjujen ja erityisesti lasten kanssa. Tämä vaihe on suurien muutosten aikaa lasten vielä niin pienissä elämissä ja iloitsen, että voin täällä Englannissa olla lapsille se Suomesta tuttu ja suomea puhuva leikkikaveri, jonka kanssa on turvallista hämmästellä vierasta kulttuuria ja kieltä. Nautin lasten kanssa touhuamisesta ja onkin hienoa olla sillä tavalla mukana lähetystyössä. Uskon, että nämä kolme kuukautta opettavat minulle paljon; kielitaidon lisäksi paljon minusta itsestäni sekä Jumalasta.

Liisan terveiset:

Lenni ja Liisa

Olen Liisa Antola, 34, siviiliammatiltani luokanopettaja. Viime vuonna opetin Salossa ekaluokkalaisia, mutta olen nyt tämän lukuvuoden sieltä opintovapaalla, jotta voin reissata Sadeharjujen lastenhoitoapuna. Ajatus tästä alkoi elää jo Ryttylässä kaksi vuotta sitten, mutta vähitellen se alkoi muuttua todeksi. Odottelen kovasti Sadeharjujen työlupa-asioiden selviämistä, koska tarkoitus olisi olla heidän apunaan vielä ensi kevään ajan. Oli suuntana sitten Etiopia tai joku muu, olen onnellinen siitä, että saan olla ”Suuressa mukana” ja näin mukana lähetystyössä tavalla, joka tuntuu minulle omalta. Saan olla antamassa apua, mutta koen olevani myös itse saavana osapuolena oppimassa uutta ja nauttimassa lasten kiintymyksestä. Koen, että tämä on minulle ammatillisestikin opettavainen kokemus, koska opetan työssäni paljon myös englantia aloittelijoille. Täällä saan siis olla paitsi haastamassa ja kehittämässä omaa kielitaitoani, myös seuraamassa läheltä, miten Leevi ja Helmi omaksuvat englannin alkeita aidossa kieliympäristössä.


”Hello Leevi, hello Helmi, hello Lenni, it's nice to see you here!” 
Hoitopäiviä vietämme yleensä Bournemouthissa Sadeharjujen kotona. Siellä sisällä yökyläleikkiä peittoveneessä, ”uimme” sängyllä, hypimme sohvalta ”mereen”, matkustamme lentokoneessa tai junassa, hoidamme nukkevauvoja nimeltä SusannaN ja Eija, luemme kirjoja, laulamme suomeksi ja englanniksi. Säät ovat olleet varsin sateisia, mutta yleensä käymme silti aamupäivisin ulkoilemassa joko leikkipuistossa tai muuten seikkailemassa. Olemme esim. löytäneet paljon etanoita, joilta olemme sitten suomeksi ja englanniksi laulaen kyselleet sääennusteita.

Kerran viikossa lapset tulevat hoitoon meille Christchurchiin (tai Kaistöötsiin, kuten Helmi sanoisi) lyhyen junamatkan päähän. Siellä käymme seurakunnan lastenkerhossa, jossa on paljon vapaata leikkiä, mutta myös ohjattu musiikkiosuus. Yksi parhaista jutuista on ollut naamiaisasulaatikko, josta löytyy esim. prinsessamekkoja ja formulakuski- ja palomiesasu. Musiikkihetkessä hittejä ovat olleet nokkahuilut, tikkarin muotoiset rummut ja saippuakuplat. Ja on ollut kiva huomata, että muutamat laulut sujuvat lapsilta jo iloisesti englanniksi. Lähes joka päivä laulamme kotonakin laulua ”Row, row, row a boat”. Lisäksi olemme harjoitelleet nimen ja iän kysymistä ja kertomista sekä numeroita ja eläimiä.

Lenni ei ihan vielä ole päässyt kielikylpyyn, vaan opettelee eläinten nimiä ja ääniä suomeksi. Nyt on tutti jäänyt historiaan ja sen myötä Lenni kyllä kommunikoi jo varsin paljon. Hyvin on Lennikin pärjännyt päivät meidän kanssamme, aamuisinkaan ei ole tullut mitään ikäväkriisejä äidin ja isän lähtiessä kouluun. Välillä Lenni on kuitenkin aika sylipoika ja siksi on todella hyvä asia, että meitä on kaksi lastenhoitajaa, kun myös Helmi ja Leevi kaipaavat leikkikavereita ja virikkeitä vieraassa (kieli)ympäristössä.

Aika lentää kuin siivillä ja enää onkin jäljellä neljä viikkoa täällä Englannissa. Kiitollisin mielin nautimme olostamme täällä ja kiitämme teidän rukoustuestanne. Siunausta jokaisen loppuvuoteen! :)

Kuvaterveiset

Nyt alkaa olla puolivälissä meidän Englannin jakso. Elämä täällä on sujunut mukavasti, vaikka välillä olemme kaivanneetkin Suomesta asioita, kuten sukulaisia, ystäviä, omaa autoa, hyviä leikkipuistoja jne. Viime viikonloppuna siskoni Päivi oli James- poikansa kanssa meillä kylässä ja se piristi kovasti meitä kaikkia! :) Erityisesti Leeville oli tärkeää, kun sai muutamaksi päiväksi leikkikaverin, jonka kanssa on yhteinen kieli.

Tiistaisin lapset käyvät kerhossa
Christchurchissa, joten viemme heidät
 kouluun mennessä Kaisan ja Liisan luo.

Tässä pari kuvaa Christchurchista

Tässä meidän kielikoulu. Koulussa on neljä opettajaa
ja niiden lisäksi muutama muu työntekijä. Opiskelijoita siellä on
noin 20-30. Uusia opiskelijoita tulee melkein joka maanantai
ja opiskelijat ovat siellä eri pituisia jaksoja. Osa yhden
 viikon ja osa useamman kuukauden, tavallisin opiskeluaika
taitaa olla 1-3 kuukautta.

Jukka ja Leevi kävivät ihmettelemässä Stonehengeä ja Salisburyn
katedraalia, joka on Britannian suurin katedraali ja yksi Euroopan
suurimmista.

Pari viikkoa sitten kävin Helmin, Liisan ja Kaisan
kanssa Brownsea- saarella. Menimme ensiksi junalla
viereiseen kaupunkiin Pooleen ja jatkoimme sieltä laivalla
saareen. Päivä oli mahtava! Yksi Helmin suosikeista
oli puista rakennettu leikkipuisto. Vaikka saari oli suurimmaksi
osaksi perusluontoa ja metsää, jota Suomessa on
jokapuolelle, oli rentouttavaa päästä pitkästä aikaa eroon
kaupungin jatkuvasta hälinästä ja nauttia luonnosta.

Saarella oli myös hyvät maisemat ja merenrantaa,
mistä Helmin kanssa keräsimme simpukoita ja
kiviä. Retki oli erittäin onnistunut ja teimme
 seuraavana viikonloppuna retken samaan paikkaan
Päivin ja Jamesin kanssa.

Merenrantaa Bournemouthissa.

Ikkunastamme näkyi tänään upea sateenkaari.

-Kaisa

Lenni 1-v.

Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat lämpimiä ja
ehdimme nauttia rannalla olemisesta. Nyt sää
on ollut syksyinen ja sateinen. Tälle viikonlopulle
on tosin luvattu vielä 20 C.

Lenni täytti tällä viikolla 1-vuotta. Uskomattoman nopeasti on vuosi vierähtänyt ja meidän vauvasta on kasvanut touhukas pikkutaapero :) Isommat synttärijuhlat pidimme jo Suomessa, mutta täällä juhlimme synttäreitä Liisan ja Kaisan kanssa. Leevi sai valita lähikauppamme suuresta kakkuvalikoimasta täytekakun. Synttärisankari oli alkuviikon kipeänä, mutta on nyt paremmassa kunnossa. Toivotaan ettei flunssa tartu meihin muihin.

Elämä täällä on alkanut tuntua arjelta. Aamuisin Liisa ja Kaisa tulevat lasten luokse ja me Jukan kanssa lähdemme junalla kouluun, hieman kahdeksan jälkeen. Matkalla kielikouluun näemme paljon koulupuvuissa kouluun meneviä lapsia ja töihin kiiruhtavia aikuisia. Opiskelupäivät kestävät yhteen ja joinakin päivinä toinen meistä on jäänyt iltapäivän ylimääräisille tunneille, kulttuuri tunneille, urheilemaan tai bible studyyn. Olemme kotona yleensä kahden aikaan ja illalla lasten mentyä nukkumaan teemme läksyt. Arkipäivät ovat siis aika tiiviitä ja energiaa kuluttavia.

Englannin kielikin alkaa vähitellen taipua paremmin. Toisinaan on kuitenkin hetkiä, että puhuminen takkuaa ja tuntuu, että kaikki englannintaidot katoaa mielestä. Vieraan kielen ympäröimänä oleminen on välillä väsyttävää, mutta eiköhän pari lisäkuukautta tuo sujuvuutta puhumiseen.

Lapset ovat hyvin sopeutuneet Englantiin muuttoon. Liisa ja Kaisa ovat jaksaneet tehdä kaikenlaista lasten kanssa, joten lapset ovat viihtyneet heidän kanssaan hyvin. Lapset ovat myös innokkaasti opetelleet englantia, he muistavat tervehtiä ihmsiä sanomalla 'Hello' ja lähtiessä sanovat 'Bye'. He myös kertovat innokkaasti oman nimensä.

Etiopian työlupa-asia ei ole edelleenkään edennyt. Odottelua, odottelua, odottelua... Sama toiveemme siis jatkuu, että jatkatte rukousta tulevaisuutemme puolesta. Kiitos rukouksista ja kaikesta tuesta! On ollut kiva saada myös vietejä ja kuulla teidän kuulumisia. Ne piristävät kovasti!


Terveisin,
Kaisa

Leevi kakkua valitsemassa.

Kielikoulussa koko perhe on otettu hyvin vastaan ja
voimme  osallistua lasten kanssa koulun järjestämään
vapaa-ajan toimintaan, retkille yms. Pari viikkoa
sitten olimme retkellä Wellsissä ja sen ympäristössä.