Juhlaa

Viime viikon tiistaina vietimme lähetyslinjalaisten ja Nummelan perheen kanssa 60-v juhlia. Sillä Jukka ja lähetyskurssimme Eeva täyttivät molemmat 30-v viime viikolla. Ensiksi kävimme syömässä etiopialaisessa ravintolassa ja sen jälkeen tulimme meille viettämään iltaa sekä syömään kakkua. Etiopialaisessa ravintolassa saimme esimakua siitä, millaista ruokaa tulemme tulevaisuudessa syömään. Etiopiassa paikalliset syövät lähes aina injeraa ja wottia. Injera on letun tapainen leipä, johon laitetaan kastiketta eli wottia. Kastikkeita on paljon erilaisia, kasviksista ja lihasta tehtyjä. Ruokaa syödään repimällä letusta palasia ja kastamalla sitä kastikkeeseen. Ruoka oli ihan hyvää, mutta vaatii ainakin minulle totuttelua :)

Toisen kerran pääsimme juhlimaan viikonloppuna, kun pieni Lenni-poikamme kastettiin kristittyjen joukkoon, Jumalan lapseksi. On hienoa, kun saamme jättää Lenninkin elämän Jumalan hyviin käsiin.

Myös kolmannessa uutisessamme on aihetta kiitokseen ja juhlaan! Lauantaina oli Kansanlähetyksen liittohallituksen kokous ja siellä varmistui se, että pääsemme ensi kesänä lähtemään Etiopiaan, jos Herra suo. Samassa kokouksessa päätettiin myös se, että Jukka aloittaa työt tammikuussa täällä Ryttylässä.

Tällaisia ilon aiheita tällä kertaa :)

-Kaisa

Kehitystä oikealle perustalle

Olen opiskellut tämän viikon ulkoministeriön kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön peruskurssilla. Aiheena on ollut Suomen tekemä kehitystyö ja sen tavoitteet.

Suomelle tärkeimpiä teemoja on sukupuolten välinen tasa-arvo, eriarvoisuuden vähentäminen ja ilmastokestävyys. Lisäksi kaikessa toiminnassa lähtökohtana ja perustana on ihmisoikeudet. Lisäksi työssä pyritään aina kestävään kehitykseen.

Kaikki Suomen painottamat asiat ovat todella hienoja ja tärkeitä, mutta samalla minulle on noussut epätoivoinen tunne koko kehitystyöhön. On todella vaikeaa osallistaa kehitysmaiden ihmiset johonkin mihin he eivät ole tottuneet, eivätkä näe välitöntä hyötyä. Etenkin afrikassa panostaminen tulevaan on toisarvoista nykyisten tarpeiden rinnalla, eikä asioiden kehitystarpeita ymmärretä.

Suomi ja muut länsimaat pyrkivät saamaan kehityksestä kestävää osallistamalla paikallisia kehitystyöhön. Esim. kiinalaiset ovat tunnettuja työstä, jossa paikallisia ei osallisteta, vaan työn tekee kiinalaiset. Tällöin kehitysmaiden osaaminen ei kehity. Tähän verrattuna Suomen tavoite on hyvä, vaikkei olekaan hetkellisesti tehokkain.

On kuitenkin ainakin yksi hieno keino saada aikaan muutosta. Mielestäni paras keino muuttaa kehitysmaiden ihmisten asenteita tässä asiassa on julistaa evankeliumia. Elinolojen kehitys ei ole tietenkään evankeliumin julistamisen ykköstarkoitus. Evankeliumin paljon tärkeämpi tehtävä liittyy ihmisten suhteeseen Jumalan kanssa. Se on kuitenkin myös kirkkaasti paras keino saada ihmiset rakastamaan toisistaan. Silloin ihmiset myös kehitysmaissa välittävät toisistaan.

Saadessamme rahoitusta Suomen valtiolta, emme voi kuitenkaan yhdistää evankeliumin julistamista kehitysyhteistyöhön. Saamme julistaa evankeliumia ja tehdä kehitysyhteistyötä eri yhteyksissä. On kuitenkin tiedostettava, että saamme olla avoimesti kristittyjä, myös tehdessämme kehitysyhteistyötä.

Tärkeintä on perustaa moraali ja ihmisarvo Jumalaan, eikä pyrkiä siirtämään näitä arvoja lännestä ilman perustaa. Länsimaissakin sekä kehityksen että ihmisarvon perusta on kristinuskossa. Oikealle perustalle voi paljon helpommin lähteä rakentamaan ihmisarvoista kehitystyötä.

Ei ole tehokasta viedä meidän saamia hyviä hedelmiä kehitysmaihin, vaan hedelmäpuun täytyy kasvaa siellä.

-Jukka