Joulukalenteri

Näin marraskuun viimeisenä iltana ja ensimmäisenä adventtina on mukava laittaa linkki Suuressa Mukana joulukalenteriin. Olen saanut olla pieneltä osaltani mukana toteuttamassa tätä hienoa joulukalenteria. Viime keväänä olin töissä Kansanlähetyksen toimistolla ja sain tehdä mm. suuressamukana.fi ja nyt siellä saa aukoa joka aamu jouluun asti kalenterin luukkuja.

Linkki kalenteriin: suuressamukana.fi/joulukalenteri

Ja muistakaahan osallistua luukuissa oleviin arvontoihin :)

-Jukka

Ystävämme Liisa ja Kaisa

Hei Sadeharjujen lähettäjät! 

Helmi ja Kaisa

Tällä kertaa teitä tervehtivät lastenhoitajat Kaisa ja Liisa! Meistä on kuulemma kyselty ja siksi lupasimme kirjoittaa jotain itsestämme ja työstämme täällä Englannissa. Tutustuimme Sadeharjun perheeseen kaksi vuotta sitten Ryttylässä opiskellessamme siellä Kansanlähetysopiston raamattulinjalla. Leevin kanssa leikimme usein ruokalassa ja pihalla ja kävelemään opetteleva Helmi oli ilonamme raamattuluennoilla. Viime keväänä teimme tahoillamme päätöksen lähteä Sadeharjujen avuksi Etiopiaan. Työlupa-asioiden myötä kohteeksi tulikin sitten Etelä-Englanti, mikä sekin sopi meille ihan mainiosti.

Kaisan terveiset: 
Olen Kaisa Loikala, 24, ja ammatiltani olen farmaseutti. Valmistumisen jälkeen olen kuitenkin viettänyt muutaman välivuoden. Ensin opiskelin vuoden verran Kansanlähetysopiston raamattulinjalla Ryttylässä, missä tutustuin Sadeharjuihin sekä Liisaan, ja sen jälkeen työskentelin vajaan vuoden Bulgariassa hoitaen toisen lähettiperheen lapsia. Alun alkujaan lähtöni Sadeharjujen mukaan  oli vitsi kaveriporukan kesken, mutta viime kevään aikana vitsistä alkoi pikkuhiljaa tulla totta ja täällä sitä nyt ollaan. Olehan siis varovainen mitä vitsailet, Jumalalla tosiaan on huumorintajua! ;) Nyt iloitsen siitä, että saan olla jakamassa tätä elämän vaihetta Sadeharjujen ja erityisesti lasten kanssa. Tämä vaihe on suurien muutosten aikaa lasten vielä niin pienissä elämissä ja iloitsen, että voin täällä Englannissa olla lapsille se Suomesta tuttu ja suomea puhuva leikkikaveri, jonka kanssa on turvallista hämmästellä vierasta kulttuuria ja kieltä. Nautin lasten kanssa touhuamisesta ja onkin hienoa olla sillä tavalla mukana lähetystyössä. Uskon, että nämä kolme kuukautta opettavat minulle paljon; kielitaidon lisäksi paljon minusta itsestäni sekä Jumalasta.

Liisan terveiset:

Lenni ja Liisa

Olen Liisa Antola, 34, siviiliammatiltani luokanopettaja. Viime vuonna opetin Salossa ekaluokkalaisia, mutta olen nyt tämän lukuvuoden sieltä opintovapaalla, jotta voin reissata Sadeharjujen lastenhoitoapuna. Ajatus tästä alkoi elää jo Ryttylässä kaksi vuotta sitten, mutta vähitellen se alkoi muuttua todeksi. Odottelen kovasti Sadeharjujen työlupa-asioiden selviämistä, koska tarkoitus olisi olla heidän apunaan vielä ensi kevään ajan. Oli suuntana sitten Etiopia tai joku muu, olen onnellinen siitä, että saan olla ”Suuressa mukana” ja näin mukana lähetystyössä tavalla, joka tuntuu minulle omalta. Saan olla antamassa apua, mutta koen olevani myös itse saavana osapuolena oppimassa uutta ja nauttimassa lasten kiintymyksestä. Koen, että tämä on minulle ammatillisestikin opettavainen kokemus, koska opetan työssäni paljon myös englantia aloittelijoille. Täällä saan siis olla paitsi haastamassa ja kehittämässä omaa kielitaitoani, myös seuraamassa läheltä, miten Leevi ja Helmi omaksuvat englannin alkeita aidossa kieliympäristössä.


”Hello Leevi, hello Helmi, hello Lenni, it's nice to see you here!” 
Hoitopäiviä vietämme yleensä Bournemouthissa Sadeharjujen kotona. Siellä sisällä yökyläleikkiä peittoveneessä, ”uimme” sängyllä, hypimme sohvalta ”mereen”, matkustamme lentokoneessa tai junassa, hoidamme nukkevauvoja nimeltä SusannaN ja Eija, luemme kirjoja, laulamme suomeksi ja englanniksi. Säät ovat olleet varsin sateisia, mutta yleensä käymme silti aamupäivisin ulkoilemassa joko leikkipuistossa tai muuten seikkailemassa. Olemme esim. löytäneet paljon etanoita, joilta olemme sitten suomeksi ja englanniksi laulaen kyselleet sääennusteita.

Kerran viikossa lapset tulevat hoitoon meille Christchurchiin (tai Kaistöötsiin, kuten Helmi sanoisi) lyhyen junamatkan päähän. Siellä käymme seurakunnan lastenkerhossa, jossa on paljon vapaata leikkiä, mutta myös ohjattu musiikkiosuus. Yksi parhaista jutuista on ollut naamiaisasulaatikko, josta löytyy esim. prinsessamekkoja ja formulakuski- ja palomiesasu. Musiikkihetkessä hittejä ovat olleet nokkahuilut, tikkarin muotoiset rummut ja saippuakuplat. Ja on ollut kiva huomata, että muutamat laulut sujuvat lapsilta jo iloisesti englanniksi. Lähes joka päivä laulamme kotonakin laulua ”Row, row, row a boat”. Lisäksi olemme harjoitelleet nimen ja iän kysymistä ja kertomista sekä numeroita ja eläimiä.

Lenni ei ihan vielä ole päässyt kielikylpyyn, vaan opettelee eläinten nimiä ja ääniä suomeksi. Nyt on tutti jäänyt historiaan ja sen myötä Lenni kyllä kommunikoi jo varsin paljon. Hyvin on Lennikin pärjännyt päivät meidän kanssamme, aamuisinkaan ei ole tullut mitään ikäväkriisejä äidin ja isän lähtiessä kouluun. Välillä Lenni on kuitenkin aika sylipoika ja siksi on todella hyvä asia, että meitä on kaksi lastenhoitajaa, kun myös Helmi ja Leevi kaipaavat leikkikavereita ja virikkeitä vieraassa (kieli)ympäristössä.

Aika lentää kuin siivillä ja enää onkin jäljellä neljä viikkoa täällä Englannissa. Kiitollisin mielin nautimme olostamme täällä ja kiitämme teidän rukoustuestanne. Siunausta jokaisen loppuvuoteen! :)

Kuvaterveiset

Nyt alkaa olla puolivälissä meidän Englannin jakso. Elämä täällä on sujunut mukavasti, vaikka välillä olemme kaivanneetkin Suomesta asioita, kuten sukulaisia, ystäviä, omaa autoa, hyviä leikkipuistoja jne. Viime viikonloppuna siskoni Päivi oli James- poikansa kanssa meillä kylässä ja se piristi kovasti meitä kaikkia! :) Erityisesti Leeville oli tärkeää, kun sai muutamaksi päiväksi leikkikaverin, jonka kanssa on yhteinen kieli.

Tiistaisin lapset käyvät kerhossa
Christchurchissa, joten viemme heidät
 kouluun mennessä Kaisan ja Liisan luo.

Tässä pari kuvaa Christchurchista

Tässä meidän kielikoulu. Koulussa on neljä opettajaa
ja niiden lisäksi muutama muu työntekijä. Opiskelijoita siellä on
noin 20-30. Uusia opiskelijoita tulee melkein joka maanantai
ja opiskelijat ovat siellä eri pituisia jaksoja. Osa yhden
 viikon ja osa useamman kuukauden, tavallisin opiskeluaika
taitaa olla 1-3 kuukautta.

Jukka ja Leevi kävivät ihmettelemässä Stonehengeä ja Salisburyn
katedraalia, joka on Britannian suurin katedraali ja yksi Euroopan
suurimmista.

Pari viikkoa sitten kävin Helmin, Liisan ja Kaisan
kanssa Brownsea- saarella. Menimme ensiksi junalla
viereiseen kaupunkiin Pooleen ja jatkoimme sieltä laivalla
saareen. Päivä oli mahtava! Yksi Helmin suosikeista
oli puista rakennettu leikkipuisto. Vaikka saari oli suurimmaksi
osaksi perusluontoa ja metsää, jota Suomessa on
jokapuolelle, oli rentouttavaa päästä pitkästä aikaa eroon
kaupungin jatkuvasta hälinästä ja nauttia luonnosta.

Saarella oli myös hyvät maisemat ja merenrantaa,
mistä Helmin kanssa keräsimme simpukoita ja
kiviä. Retki oli erittäin onnistunut ja teimme
 seuraavana viikonloppuna retken samaan paikkaan
Päivin ja Jamesin kanssa.

Merenrantaa Bournemouthissa.

Ikkunastamme näkyi tänään upea sateenkaari.

-Kaisa

Lenni 1-v.

Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat lämpimiä ja
ehdimme nauttia rannalla olemisesta. Nyt sää
on ollut syksyinen ja sateinen. Tälle viikonlopulle
on tosin luvattu vielä 20 C.

Lenni täytti tällä viikolla 1-vuotta. Uskomattoman nopeasti on vuosi vierähtänyt ja meidän vauvasta on kasvanut touhukas pikkutaapero :) Isommat synttärijuhlat pidimme jo Suomessa, mutta täällä juhlimme synttäreitä Liisan ja Kaisan kanssa. Leevi sai valita lähikauppamme suuresta kakkuvalikoimasta täytekakun. Synttärisankari oli alkuviikon kipeänä, mutta on nyt paremmassa kunnossa. Toivotaan ettei flunssa tartu meihin muihin.

Elämä täällä on alkanut tuntua arjelta. Aamuisin Liisa ja Kaisa tulevat lasten luokse ja me Jukan kanssa lähdemme junalla kouluun, hieman kahdeksan jälkeen. Matkalla kielikouluun näemme paljon koulupuvuissa kouluun meneviä lapsia ja töihin kiiruhtavia aikuisia. Opiskelupäivät kestävät yhteen ja joinakin päivinä toinen meistä on jäänyt iltapäivän ylimääräisille tunneille, kulttuuri tunneille, urheilemaan tai bible studyyn. Olemme kotona yleensä kahden aikaan ja illalla lasten mentyä nukkumaan teemme läksyt. Arkipäivät ovat siis aika tiiviitä ja energiaa kuluttavia.

Englannin kielikin alkaa vähitellen taipua paremmin. Toisinaan on kuitenkin hetkiä, että puhuminen takkuaa ja tuntuu, että kaikki englannintaidot katoaa mielestä. Vieraan kielen ympäröimänä oleminen on välillä väsyttävää, mutta eiköhän pari lisäkuukautta tuo sujuvuutta puhumiseen.

Lapset ovat hyvin sopeutuneet Englantiin muuttoon. Liisa ja Kaisa ovat jaksaneet tehdä kaikenlaista lasten kanssa, joten lapset ovat viihtyneet heidän kanssaan hyvin. Lapset ovat myös innokkaasti opetelleet englantia, he muistavat tervehtiä ihmsiä sanomalla 'Hello' ja lähtiessä sanovat 'Bye'. He myös kertovat innokkaasti oman nimensä.

Etiopian työlupa-asia ei ole edelleenkään edennyt. Odottelua, odottelua, odottelua... Sama toiveemme siis jatkuu, että jatkatte rukousta tulevaisuutemme puolesta. Kiitos rukouksista ja kaikesta tuesta! On ollut kiva saada myös vietejä ja kuulla teidän kuulumisia. Ne piristävät kovasti!


Terveisin,
Kaisa

Leevi kakkua valitsemassa.

Kielikoulussa koko perhe on otettu hyvin vastaan ja
voimme  osallistua lasten kanssa koulun järjestämään
vapaa-ajan toimintaan, retkille yms. Pari viikkoa
sitten olimme retkellä Wellsissä ja sen ympäristössä.

Here we are!

Täällä sitä nyt ollaan ja ihmetellään elämää Englannissa! :) Vaikka lähtöön liittyikin paljon haikeutta emmekä ole vielä varsinaisessa kohdemaassa, niin oli mahtava fiilis päästä vihdoinkin matkaan. Matkat Suomesta Englantiin sujui hyvin lasten kanssa. Lapset jaksoivat hyvin ensin kolmen tunnin lentomatkan ja sen jälkeen noin neljän tunnin bussimatkan. Liisa ja Kaisa (lastenhoitajat) tulivat samalla lennolla tänne, joten se auttoi paljon asiaa. Olemme edelleen väsyneitä Suomen kodin siivoamisen ja pakkaamisen jäljiltä. Olemme saaneet nukuttua täällä muuten hyvin, mutta lapset elävät vielä Suomen ajassa ja heräävät paikallista aikaa viideltä ;) Jospa ne pian oppisivat Englannin aikaan...

Ensimmäiset pari päivää olemme tutustuneet uuteen ympäristöön ja olemme hoitaneet erilaisia käytännön asioita. Tänään meillä oli ensimmäinen päivä kielikoulussa, joka sisälsi lähinnä kielitestejä ja niiden perusteella meidät jaetaan opiskeluryhmiin. Huomenna alkavat varsinaiset opiskelut. Lapsilla oli mennyt hienosti ensimmäinen päivä lastenhoitajien kanssa kotona. Uskon, että kaikki hoituu jatkossakin hienosti, koska meillä on loistavat lastenhoitajat! Olemme heistä erityisen kiitollisia.

Hyvin olemme siis päässeet alkuun täällä!

Kaisa

Näkemiin Ryttylä

Tavarat on pakattu ja laukut valmiina. Huomenna lähdemme aamulennolla kohti Lontoota.

Tavarasta ja kodista luopuminen on ollut kova urakka kolmen pienen lapsen kanssa. Mutta hommasta selvittiin. Viimeiset tavarat jätettiin omaan autoon n. klo 22. Mutta nyt on aikaa hengähtää, sillä aamulla lähdemme lentokentälle hieman viiden jälkeen. Siivous- ja pakkausurakka oli raskas ja toivommekin, että aika Englannissa toisi mukanaan myös hieman lepoa.

Myös lapset ovat valinneet muutamia tavaroita mukaan. Mukaan mahtuu monenlaista tekelettä joiden arvoa aikuiset eivät aina ymmärrä, esim. itse tehty tammenterhopeli ja paperista taiteltu kravatti.

Tällä viikolla saimme myös kuulla, että työlupa prosessi Etiopiassa on edennyt. Tarvittavia asiakirjoja on saatu hankittua, mutta edelleen on matkaa työlupien saamiseen.

Rukoillaan, että kielikouluaika Englannissa sujuisi Jumalan tahdon mukaisesti ja että pidemmän tähtäimen työkuviot selkeytyisivät.

-Jukka

Englantiin

Seurakuntavierailulla Leppävirralla

Nyt olemme vihdoin saaneet selvyyttä syksyn suunnitelmista ja olemme lähdössä kolmen kuukauden kielikurssille Englantiin. Meistä kumpikaan ei saa tällä hetkellä työlupaa Etiopiaan. Minulle vielä yritetään hakea kummilapsiprojektiin työlupaa, jos se kuitenkin tulisi syksyn aikana. Seuraava suunnitelma Etiopiaan lähtöön on ensi tammikuu.

Tulevasta kielikoulusta on varmasti hyötyä, lähdemmepä töihin sitten mihin maahan tahansa. Kielikoulu sijaitsee Etelä-Englannissa Christchurchissa ja kotimme on viereisessä kaupungissa Bournemouthissa.

Kaksi viikkoa sitten lähtömme varmistui työnantajan puolesta ja siitä asti olemme etsineet meille sopivaa asuntoa. Asunnon löytyminen näin nopealla aikataululla ja meidän kokoiselle perheelle alkoi jo tuntua toivottamalta. Kielikoulu käytti hyväkseen omia verkostojaan ja etsivät meille sopivaa vaihtoehtoa. Vihdoinkin maanantai-iltana Jukka löysi meille kohtuuhintaisen ja -kokoisen asunnon, jossa voimme asua kielikoulun ajan. Se oli suuri helpotus, sillä vasta sen jälkeen pystyimme ilmoittautumaan virallisesti kielikouluun ja pian pitäisi varata myös matkat.

Lapset odottavat kovasti Englantiin muuttoa. Leevi ja Helmi odottavat erityisesti James-serkun tapaamista, joka asuu Englannissa. Leevi on pakkaillut suurella innolla jo kaksi viikkoa reppua ja matkalaukkua. Molemmat ovat täyttyneet vähitellen ja tavarat ovat, ihme kyllä, pysyneet visusti repussa. Kun itsekin saisi edes ripauksen tuota 4-vuotiaan intoa pakata ja valmistella lähtöä, niin olisimme hoitaneet pakkaamisen melko ripeästi ;)

Helmi lähdössä kyläilemään :) Tulevat
lastenhoitajamme Liisa ja Kaisa
muuttivat tänne Ryttylään, joten Leevi ja
Helmi halusivat heti kyläillä heidän luonaan.

Pakkaamme ennen Englantiin muuttoa kotimme pahvilaatikoihin. Olemme pyrkineet luopumaan mahdollisimman paljon kaikesta ylimääräisestä, ettei turhia laatikoita tarvitsisi säilytellä. Englannista palaamme Suomeen joulukuussa ja toivomme, että pian sen jälkeen saisimme suunnata kohti Etiopiaa.

-Kaisa


Rukousaiheita:
- työlupa-asiat Etiopiassa
- Englantiin muutto