Suomessa

Pääsimme lopulta kaikki Suomeen ja matkat sujuivat hyvin. Lennikin on jo paremmassa kunnossa, vaikka vielä on hieman flunssainen. Nyt nautimme lumisesta ja talvisesta Suomesta.

Tässä vielä yksi loistava joululaulu kuunneltavaksi.

Hyvästi Bournemouth ja Christchurch!

Kotipihalla Bournemouthissa.

Viime perjantaina vietimme kielikoulun joulujuhlaa ja samana iltana pakkasimme kotimme kasaan. Tunnelmat oli haikeat, kun jätimme yhden kodin taas taakse ja hyvästelimme uudet ystävät. Meillä on ikimuistoiset kolme kuukautta takana Englannissa!

Lauantaina matkustimme bussilla Pohjois-Englantiin tapaamaan minun siskoa. Tarkoituksemme oli matkustaa huomenna Suomeen, mutta Lenni sairastui viikonloppuna niin pahasti, ettei ole viisasta lentää vielä huomenna.  Lennillä on flunssa, korvatulehdus ja hengen ahdistusta. Kävimme eilen lääkärissä ja saimme hyvät lääkkeet ja olo on kohentunut huomattavasti. Paikallinen lääkäripäivystys toimi loistavasti, saimme ajan nopeasti ja muutenkin palvelu oli hyvää!

Minä jäin Lennin kanssa tänne vielä toipumaan, mutta Jukka matkusti Leevin ja Helmin kanssa Lontooseen ja he lentävät huomenna suunnitellusti Suomeen. Loistavasti Jukka oli selvinnyt junamatkoista kolmen ison matkalaukun, kahden lapsen ja rattaiden kanssa perille. Jo pelkkä ajatus lasten (ja laukkujen) kanssa ruuhkaisessa junassa ja juna-asemilla saa hien pintaan.. ;) Minun ja Lennin on tarkoitus matkustaa perjantaina Suomeen, jos vointi sallii.

Etiopiasta ei ole mitään uutta kerrottavaa... Rukoilkaa edelleen tulevaisuutemme ja työkuvioiden selkiytymisen puolesta. Rukoilkaa myös, että Lenni parantuisi  ja etten minä sairastuisi.

Siunattua joulun odotusta blogimme lukijoille!

Kaisa

Soutamista ja huopaamista

Täällä Englannissa vietellään kahta viimeistä viikkoa. Ilma on pikkuhiljaa viilentynyt täälläkin jo lähelle nollaa. Samalla kun Englannin "komennus" on päättymässä, niin epävarmuus tulevasta alkaa taas olla mielessä.

Jokin aika sitten aloimme kyselemään Ryttylän suunnalta mahdollisia vaihtoehtoja, jos Etiopian työlupakuviot eivät selviä. Päädyimme miettimään väliaikaista lähetystyötä toisella kentällä. Hetki sen jälkeen saimmekin sitten viestin, että kurssikaverimme Anna on saamassa työluvan ja pääsi lopulta lähtemään Etiopiaan tänään. Samalla kuulimme toiveita, että työlupia saadaan mahdollisesti eteenpäin myös meidän osalta. Teimme siis kurssinmuutosta toiselle kentälle ja sitten käänsimme kelkkamme jälleen Etiopian suuntaan.

Etiopiassa oli kokous kirkon keskustoimistolla, jossa he päättivät meidän kutsumisesta. Siellä todettiin, että yksi meille hankittu puoltokirje ei täyttänyt kirkon vaatimuksia, vaikka sen kirjoittaja oli saman kirkon synodi Jimmassa. Lisäksi Jimman synodilta vaaditaan toisenkin lomakkeen täyttämistä, josta työtoverimme Etiopiassa eivät olleet edes kuulleet.

Emme tiedä kauanko tämä taas viivästyttää meidän asioita mutta se sai aikaan sen, että joudumme sittenkin suunnitelemaan jotain muuta kuin Etiopiaan lähtöä tammikuulle. Mutta Jumala yksin tietää mihin lopulta päädymme. Uskomme, että meitä johdatetaan kun kuljemme rukoillen.

-Jukka

Joulukalenteri

Näin marraskuun viimeisenä iltana ja ensimmäisenä adventtina on mukava laittaa linkki Suuressa Mukana joulukalenteriin. Olen saanut olla pieneltä osaltani mukana toteuttamassa tätä hienoa joulukalenteria. Viime keväänä olin töissä Kansanlähetyksen toimistolla ja sain tehdä mm. suuressamukana.fi ja nyt siellä saa aukoa joka aamu jouluun asti kalenterin luukkuja.

Linkki kalenteriin: suuressamukana.fi/joulukalenteri

Ja muistakaahan osallistua luukuissa oleviin arvontoihin :)

-Jukka

Ystävämme Liisa ja Kaisa

Hei Sadeharjujen lähettäjät! 

Helmi ja Kaisa

Tällä kertaa teitä tervehtivät lastenhoitajat Kaisa ja Liisa! Meistä on kuulemma kyselty ja siksi lupasimme kirjoittaa jotain itsestämme ja työstämme täällä Englannissa. Tutustuimme Sadeharjun perheeseen kaksi vuotta sitten Ryttylässä opiskellessamme siellä Kansanlähetysopiston raamattulinjalla. Leevin kanssa leikimme usein ruokalassa ja pihalla ja kävelemään opetteleva Helmi oli ilonamme raamattuluennoilla. Viime keväänä teimme tahoillamme päätöksen lähteä Sadeharjujen avuksi Etiopiaan. Työlupa-asioiden myötä kohteeksi tulikin sitten Etelä-Englanti, mikä sekin sopi meille ihan mainiosti.

Kaisan terveiset: 
Olen Kaisa Loikala, 24, ja ammatiltani olen farmaseutti. Valmistumisen jälkeen olen kuitenkin viettänyt muutaman välivuoden. Ensin opiskelin vuoden verran Kansanlähetysopiston raamattulinjalla Ryttylässä, missä tutustuin Sadeharjuihin sekä Liisaan, ja sen jälkeen työskentelin vajaan vuoden Bulgariassa hoitaen toisen lähettiperheen lapsia. Alun alkujaan lähtöni Sadeharjujen mukaan  oli vitsi kaveriporukan kesken, mutta viime kevään aikana vitsistä alkoi pikkuhiljaa tulla totta ja täällä sitä nyt ollaan. Olehan siis varovainen mitä vitsailet, Jumalalla tosiaan on huumorintajua! ;) Nyt iloitsen siitä, että saan olla jakamassa tätä elämän vaihetta Sadeharjujen ja erityisesti lasten kanssa. Tämä vaihe on suurien muutosten aikaa lasten vielä niin pienissä elämissä ja iloitsen, että voin täällä Englannissa olla lapsille se Suomesta tuttu ja suomea puhuva leikkikaveri, jonka kanssa on turvallista hämmästellä vierasta kulttuuria ja kieltä. Nautin lasten kanssa touhuamisesta ja onkin hienoa olla sillä tavalla mukana lähetystyössä. Uskon, että nämä kolme kuukautta opettavat minulle paljon; kielitaidon lisäksi paljon minusta itsestäni sekä Jumalasta.

Liisan terveiset:

Lenni ja Liisa

Olen Liisa Antola, 34, siviiliammatiltani luokanopettaja. Viime vuonna opetin Salossa ekaluokkalaisia, mutta olen nyt tämän lukuvuoden sieltä opintovapaalla, jotta voin reissata Sadeharjujen lastenhoitoapuna. Ajatus tästä alkoi elää jo Ryttylässä kaksi vuotta sitten, mutta vähitellen se alkoi muuttua todeksi. Odottelen kovasti Sadeharjujen työlupa-asioiden selviämistä, koska tarkoitus olisi olla heidän apunaan vielä ensi kevään ajan. Oli suuntana sitten Etiopia tai joku muu, olen onnellinen siitä, että saan olla ”Suuressa mukana” ja näin mukana lähetystyössä tavalla, joka tuntuu minulle omalta. Saan olla antamassa apua, mutta koen olevani myös itse saavana osapuolena oppimassa uutta ja nauttimassa lasten kiintymyksestä. Koen, että tämä on minulle ammatillisestikin opettavainen kokemus, koska opetan työssäni paljon myös englantia aloittelijoille. Täällä saan siis olla paitsi haastamassa ja kehittämässä omaa kielitaitoani, myös seuraamassa läheltä, miten Leevi ja Helmi omaksuvat englannin alkeita aidossa kieliympäristössä.


”Hello Leevi, hello Helmi, hello Lenni, it's nice to see you here!” 
Hoitopäiviä vietämme yleensä Bournemouthissa Sadeharjujen kotona. Siellä sisällä yökyläleikkiä peittoveneessä, ”uimme” sängyllä, hypimme sohvalta ”mereen”, matkustamme lentokoneessa tai junassa, hoidamme nukkevauvoja nimeltä SusannaN ja Eija, luemme kirjoja, laulamme suomeksi ja englanniksi. Säät ovat olleet varsin sateisia, mutta yleensä käymme silti aamupäivisin ulkoilemassa joko leikkipuistossa tai muuten seikkailemassa. Olemme esim. löytäneet paljon etanoita, joilta olemme sitten suomeksi ja englanniksi laulaen kyselleet sääennusteita.

Kerran viikossa lapset tulevat hoitoon meille Christchurchiin (tai Kaistöötsiin, kuten Helmi sanoisi) lyhyen junamatkan päähän. Siellä käymme seurakunnan lastenkerhossa, jossa on paljon vapaata leikkiä, mutta myös ohjattu musiikkiosuus. Yksi parhaista jutuista on ollut naamiaisasulaatikko, josta löytyy esim. prinsessamekkoja ja formulakuski- ja palomiesasu. Musiikkihetkessä hittejä ovat olleet nokkahuilut, tikkarin muotoiset rummut ja saippuakuplat. Ja on ollut kiva huomata, että muutamat laulut sujuvat lapsilta jo iloisesti englanniksi. Lähes joka päivä laulamme kotonakin laulua ”Row, row, row a boat”. Lisäksi olemme harjoitelleet nimen ja iän kysymistä ja kertomista sekä numeroita ja eläimiä.

Lenni ei ihan vielä ole päässyt kielikylpyyn, vaan opettelee eläinten nimiä ja ääniä suomeksi. Nyt on tutti jäänyt historiaan ja sen myötä Lenni kyllä kommunikoi jo varsin paljon. Hyvin on Lennikin pärjännyt päivät meidän kanssamme, aamuisinkaan ei ole tullut mitään ikäväkriisejä äidin ja isän lähtiessä kouluun. Välillä Lenni on kuitenkin aika sylipoika ja siksi on todella hyvä asia, että meitä on kaksi lastenhoitajaa, kun myös Helmi ja Leevi kaipaavat leikkikavereita ja virikkeitä vieraassa (kieli)ympäristössä.

Aika lentää kuin siivillä ja enää onkin jäljellä neljä viikkoa täällä Englannissa. Kiitollisin mielin nautimme olostamme täällä ja kiitämme teidän rukoustuestanne. Siunausta jokaisen loppuvuoteen! :)

Kuvaterveiset

Nyt alkaa olla puolivälissä meidän Englannin jakso. Elämä täällä on sujunut mukavasti, vaikka välillä olemme kaivanneetkin Suomesta asioita, kuten sukulaisia, ystäviä, omaa autoa, hyviä leikkipuistoja jne. Viime viikonloppuna siskoni Päivi oli James- poikansa kanssa meillä kylässä ja se piristi kovasti meitä kaikkia! :) Erityisesti Leeville oli tärkeää, kun sai muutamaksi päiväksi leikkikaverin, jonka kanssa on yhteinen kieli.

Tiistaisin lapset käyvät kerhossa
Christchurchissa, joten viemme heidät
 kouluun mennessä Kaisan ja Liisan luo.

Tässä pari kuvaa Christchurchista

Tässä meidän kielikoulu. Koulussa on neljä opettajaa
ja niiden lisäksi muutama muu työntekijä. Opiskelijoita siellä on
noin 20-30. Uusia opiskelijoita tulee melkein joka maanantai
ja opiskelijat ovat siellä eri pituisia jaksoja. Osa yhden
 viikon ja osa useamman kuukauden, tavallisin opiskeluaika
taitaa olla 1-3 kuukautta.

Jukka ja Leevi kävivät ihmettelemässä Stonehengeä ja Salisburyn
katedraalia, joka on Britannian suurin katedraali ja yksi Euroopan
suurimmista.

Pari viikkoa sitten kävin Helmin, Liisan ja Kaisan
kanssa Brownsea- saarella. Menimme ensiksi junalla
viereiseen kaupunkiin Pooleen ja jatkoimme sieltä laivalla
saareen. Päivä oli mahtava! Yksi Helmin suosikeista
oli puista rakennettu leikkipuisto. Vaikka saari oli suurimmaksi
osaksi perusluontoa ja metsää, jota Suomessa on
jokapuolelle, oli rentouttavaa päästä pitkästä aikaa eroon
kaupungin jatkuvasta hälinästä ja nauttia luonnosta.

Saarella oli myös hyvät maisemat ja merenrantaa,
mistä Helmin kanssa keräsimme simpukoita ja
kiviä. Retki oli erittäin onnistunut ja teimme
 seuraavana viikonloppuna retken samaan paikkaan
Päivin ja Jamesin kanssa.

Merenrantaa Bournemouthissa.

Ikkunastamme näkyi tänään upea sateenkaari.

-Kaisa

Lenni 1-v.

Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat lämpimiä ja
ehdimme nauttia rannalla olemisesta. Nyt sää
on ollut syksyinen ja sateinen. Tälle viikonlopulle
on tosin luvattu vielä 20 C.

Lenni täytti tällä viikolla 1-vuotta. Uskomattoman nopeasti on vuosi vierähtänyt ja meidän vauvasta on kasvanut touhukas pikkutaapero :) Isommat synttärijuhlat pidimme jo Suomessa, mutta täällä juhlimme synttäreitä Liisan ja Kaisan kanssa. Leevi sai valita lähikauppamme suuresta kakkuvalikoimasta täytekakun. Synttärisankari oli alkuviikon kipeänä, mutta on nyt paremmassa kunnossa. Toivotaan ettei flunssa tartu meihin muihin.

Elämä täällä on alkanut tuntua arjelta. Aamuisin Liisa ja Kaisa tulevat lasten luokse ja me Jukan kanssa lähdemme junalla kouluun, hieman kahdeksan jälkeen. Matkalla kielikouluun näemme paljon koulupuvuissa kouluun meneviä lapsia ja töihin kiiruhtavia aikuisia. Opiskelupäivät kestävät yhteen ja joinakin päivinä toinen meistä on jäänyt iltapäivän ylimääräisille tunneille, kulttuuri tunneille, urheilemaan tai bible studyyn. Olemme kotona yleensä kahden aikaan ja illalla lasten mentyä nukkumaan teemme läksyt. Arkipäivät ovat siis aika tiiviitä ja energiaa kuluttavia.

Englannin kielikin alkaa vähitellen taipua paremmin. Toisinaan on kuitenkin hetkiä, että puhuminen takkuaa ja tuntuu, että kaikki englannintaidot katoaa mielestä. Vieraan kielen ympäröimänä oleminen on välillä väsyttävää, mutta eiköhän pari lisäkuukautta tuo sujuvuutta puhumiseen.

Lapset ovat hyvin sopeutuneet Englantiin muuttoon. Liisa ja Kaisa ovat jaksaneet tehdä kaikenlaista lasten kanssa, joten lapset ovat viihtyneet heidän kanssaan hyvin. Lapset ovat myös innokkaasti opetelleet englantia, he muistavat tervehtiä ihmsiä sanomalla 'Hello' ja lähtiessä sanovat 'Bye'. He myös kertovat innokkaasti oman nimensä.

Etiopian työlupa-asia ei ole edelleenkään edennyt. Odottelua, odottelua, odottelua... Sama toiveemme siis jatkuu, että jatkatte rukousta tulevaisuutemme puolesta. Kiitos rukouksista ja kaikesta tuesta! On ollut kiva saada myös vietejä ja kuulla teidän kuulumisia. Ne piristävät kovasti!


Terveisin,
Kaisa

Leevi kakkua valitsemassa.

Kielikoulussa koko perhe on otettu hyvin vastaan ja
voimme  osallistua lasten kanssa koulun järjestämään
vapaa-ajan toimintaan, retkille yms. Pari viikkoa
sitten olimme retkellä Wellsissä ja sen ympäristössä.